Miksauksia hermoromahduksen partaalla

Miki oli väläytellyt mahdollisuutta, että Pena voisi suostua miksailemaan tuotoksia, ja voisi pystyä tulkitsemaan tätä juttua sopivalla tavalla. Koska tää nyt oli tällainen talkootyyppinen projekti, me päätettiin odotella miten SAMKin pojat tän musan kuulee, ja keskustella sitten, mitä tehdään.

Alettiin spekuloida myös tallenteen tyypillä. Mun kanta vanhana tekijänoikeusanarkistina oli se, että kaikki kama laitetaan surutta nettiin, ja ehkä painetaan joku siisti kolmen piisin promo-cd, Olli alkoi pikavauhtia editoida live-videota, ja Miki alkoi suunnitella perinteistä albumi-teosta. Projekti siis oikeastaan levisi käsiin.

Samalla levisi mun kaali. Töissä olevan umpikujan takia lääkäri määräsi mut kuuden viikon lepoon. Bändin menoa se ei tässä vaiheessa haitannut. Soittelin Hammaisin Eerolle silloin tällöin, että joko joko, ja jossain vaiheessa me saatiin live-setti miksattuna. Se toimi hyvin. Me kaikki vuorollaan hinkattiin sitä sterkoissa ja autossa ja soiteltiin kavereille ja yritettiin miettiä mitä siitä vois saada irti.

DVD jätettiin lepäämään tässä vaiheessa, ja käytiin audion kimppuun. Eero ja kumppanit teki miksausta, mä kävin konsultoimassa sit yhtenä sunnuntaina, ja ei kun uudet lätyt kotisterkkoihin ja autosoittimeen.

Ensimmäisenä valaistui Miki. Miki on ollut mun musiikillisia vaikuttajia jo 25 vuotta, se on tuonut mun olohuoneeseen Televisionit, punkabillyt, shockabillyt, Pixiesit ja muut hörhöt. Se halusi settiin jotain sellaista mitä voisi kutsua sanalla betoniseinän tuoksu. Matskut lähetettiin Turkuun Penalle.

Ensimmäisten vedosten jälkeen maailma alkoi kirkastua: Kyllä tässä oli semmoista vimmaa ja magiaa, jota kannattaisi pistää eteenpäin. Miki sai lopulta painostettua Penan viemään sen finaaliin. Pena sanoi, että mä on kypsä tähän koko musatouhuun ja se lähti raksalle loppukesäksi.

Itse sain lopulliset versiot perheen kesälomamatkalle. Kaartisen Jukka auttoi minua noukkimaan ne netistä ja painettua cd:lle, josta perhe sai sitten kärsiä koko loppureissun. Pena oli tehnyt musta loistavaa työtä. Hiljainen ote sisälsi paljon korjattavia kohtia: rummut tulivat sisään myöhässä ja kitarasoolo jatkui kuusi tahtia liian pitkään. Pena paitsi korjasi ne kuprut, myös tavallaan loi siitä teoksen, ikään kuin tulkitsi sen.

Olli tykkäsi kovasti Epäsymmetriasta. Se oli hyvin musikaalisesti soitettu (ehkä ei parhaimmin laulettu kuitenkaan), mutta musta vähän liikaa Nirvanan ja toisaalta vähän kliinisen kuuloinen.